Kolme kirjoitustapaa, yksi numero:
- 05251/2020505
- +49 5251 2020505
- +49 (0)5251 2020505
Ihminen näkee heti, että kyse on kolmesti samasta liittymästä. Merkkivertailu näkee kolme eri arvoa. Ja juuri tähän kaatuu useimpien soittajan tunnistusten toiminta – ei rajapintaan, ei puhelinvaihteeseen, vaan yhteen riviin vertailulogiikkaa.
Mitä vertailun on heitettävä pois
Sen numeron välillä, jonka puhelinverkko ilmoittaa, ja asiakastiedon numeron välillä on viittä lajia eroa:
- Maatunnus – milloin +49, milloin 0049, milloin ei mitään.
- Suuntanumeron alkunolla, joka kansainvälisesti jää pois.
- Erotinmerkit: vinoviiva, yhdysmerkki, piste, välilyönti.
- Sulkeet nollan ympärillä – pahimmat, koska ne ovat molempia yhtä aikaa.
- Alanumero, milloin kiinni, milloin yhdysmerkillä erotettuna.
Se, joka heittää tämän kaiken pois ja vertaa viimeisiä yhdeksää numeroa, osuu samaan henkilöön – ilman että kenenkään on täytynyt ensin siivota tietokantaa.
Miksi yhdeksän eikä kahdeksan
Kahdeksan olisi mukavampi. Kahdeksan löytäisi enemmän. Kahdeksan on väärin.
Numerossa +49 5251 2020505 viimeiset kahdeksan merkkiä ovat `12020505`. Leikkaus osuu keskelle suuntanumeroa. Osumaksi tulee silloin jokainen, jolla sattuu olemaan sama numerosarja lopussa – jossain Saksassa, toisessa kaupungissa, ilman mitään yhteyttä soittajaan.
Ja tuo vieras nimi on sitten näytöllä puhelimen soidessa. Väärä soittaja on pahempi kuin ei soittajaa lainkaan – kukaan ei tarkista tietoa, jonka järjestelmä näyttää varmana.
Kuinka eri tavoin valmistajat tämän hoitavat
Yli neljänkymmenen järjestelmän tarkastelussa näkyy suuri vaihteluväli – esimerkillisestä käyttökelvottomaan.
Tiukin tapaus
Eräs espanjalainen kirjanpito-ohjelma kirjoittaa puhelinsuodattimestaan sanatarkasti, että arvon on «täsmättävä merkki merkiltä, mukaan lukien erikoismerkit kuten "+", "#" ja "-"».
Se on yksiselitteinen – ja kova. Numeroa, joka siellä on muodossa «+34 871 590159», ei löydetä haulla «+34871590159». Välilyönti lasketaan mukaan.
Tällaisille järjestelmille portaali lähettää useita kirjoitustapoja peräkkäin. Järjestelmässä, joka hakee osamerkkijonolla, nämä muunnelmat olisivat varmistus; täällä ne ovat itse toiminto.
Esimerkillinen tapaus
Kaksi järjestelmää ratkaisi ongelman puolestamme ennen kuin ehdimme kysyä.
Eräs saksalainen välittäjäohjelma pitää kenttää normalisoiduilla puhelinnumeroilla ja kirjoittaa siihen, että sillä voi hakea «kokonaan tai osittain» normalisoitua numeroa. Normalisoitu tarkoittaa: järjestelmä siivoaa kirjoitustavat itse ennen vertailua. Osittain tarkoittaa: pala riittää.
Eräs ranskalainen CRM kuvaa puhelinsuodattimensa sisältyvän merkkijonon hauksi – lanka- ja matkapuhelinnumeroista yhtä aikaa, yhdessä ainoassa parametrissa.
Molemmissa muunnelmaluettelomme olisi teoriassa tarpeeton. Lähetämme sen silti: moottori ei päätä järjestelmäkohtaisesti, mitä se jättää pois.
Mitä siksi valmistajille kirjoitamme
Jokaisessa ohjelmistotalolle osoitetussa tiedustelussa on sama kappale:
Se on halvin parannus, jonka valmistaja voi tehdä – ja ainoa, joka hyödyttää kaikkia hänen asiakkaitaan yhtä aikaa.
Usein kysytyt kysymykset
Miksi CRM-järjestelmäni ei löydä soittajaa?
Useimmiten siksi, että verrataan sitä, mitä on kirjoitettu, eikä sitä, mitä tarkoitetaan. Soittaja ilmoittautuu muodossa «+49 5251 2020505», CRM-järjestelmässä on «05251/2020505». Merkkivertailulle nämä ovat kaksi eri arvoa.
Miten pitäisi verrata oikein?
Molemmat puolet on pelkistettävä pelkiksi numeroiksi ja verrattava viimeisten yhdeksän osalta. Näin pois jäävät maatunnus, alkunolla, sulkeet, vinoviivat ja välilyönnit – ja sama numero pysyy samana numerona.
Miksi yhdeksän eikä kahdeksan?
Koska kahdeksan merkkiä leikkaa saksalaisessa numerossa keskeltä suuntanumeroa. Osumaksi tulee silloin se, jolla sattuu olemaan sama numerosarja lopussa – ja väärä nimi on näytöllä puhelimen soidessa.
Pitääkö minun ensin siivota puhelinnumeroni?
Ei. Juuri se on tarkoitus: vertailun pitää kestää kirjoitustavat, ei aineiston luopua niistä. Se, jonka on ensin normalisoitava tietokantansa, on siirtänyt ongelman väärään paikkaan.